Hohhoijaa 

Lyyli on siis tänään 23.9 10 viikkonen ja painaa n 8,4kg. Alkaa jo selässä tuntuun kuinka se painaa. Pakko sitä on vaan kantaa aina kun ollaan ulos menossa ettei pääse lirahtaan rappuun.

Nyt Lyyli on ollut tän viikon kotona yksin mun työpäivän ajan ja hyvin on pärjännyt. Rappuun laitoin lapun että rakkaat naapurit tietävät koiran oleva yksin ekaa kertaa pidemmän ajan. Toivottavasti ilmoittavat mulle mikäli kuulevat jotakin, ennenkun on myöhästä tehdä asialle enään mitään  

Meijän likkojen yhteinen makuuhuone on kun vankilankoppi. Siellä kalusteet on saanut lähtee, lukuunottamatta sänkyä ja yöpöytiä (eipä ole mitään tuhottavaa). Lyyli on kyllä toistaseks (kop kop) ollut tuhoamatta mitään (paitsi oman tyynynsä, vähän betoniseinää ja näyttipä se mulle kerran kuinka tapetti oli repsottanut mut eipä repsota enää kun hän se avuliaasti poisti)

Tyypillä ON hampaat, se on tullut nähtyä. Se on tunnettu sormissa, ranteissa, kyynerpäissä olkapäissä, jenkkakahvoissa, säärissä, reisissä, pohkeissa, varpaissa ja kaikissa paikoissa mistä vaan on mahdollista vähän purasta. Ei se suora pureminen niin mutkun ne ohi menevät nuppineulanterävät hampaat mitkä pureutuu sinne nahan alle kun poliorokotus, auts.

Lyyli on saanut yllättäviä uusia kavereita, kaikkii sellasii koiria on tullu morjenstaan jotka Roxyn aikana vaihtanut kadun puolta (mahtaako ne ollenkaan tajuta että kohta toi on samanlainen, joku 40kg painava) Muutamilta söpistelijöiltä olenkin meinannu kysyä että tuletko myös puolenvuoden kuluttua silitteleen.

Mutta paras kaveri ehkä kaikista on Bööna  joka jaksaa vaan (melkein) kaiken ottaa vastaan mitä Lyyli vaan keksii. Tyttöjen leikit on kyllä sellaista katseltavaa että telkkaria ei tarvi päällä pitää.